Life with panic disorder

Mä toivon, että luette tämän tekstin avoimin mielin. Se tulee olemaan pitkä, mutta en oikein osaa lyhentääkään tätä. Mun tarkoituksena ei ole todellakaan kerätä mitään säälipisteitä tai tuoda itseäni esiin mitenkään erityisenä ja ihmeellisenä ihmisenä. Mä haluan puhua tästä siksi, koska se on mulle tärkeää, enkä halua piilotella sitä kuka mä olen. Ja miksi mun pitäisikään?

Mä olen aina ollut todella herkkä persoona ja reagoin asioihin hyvin vahvasti niin hyvässä kuin pahassakin. Sen lisäksi oon aina jännittänyt asioita todella paljon. En ikinä oikein ymmärtänyt miksi mä reagoin kaikkeen omalla tavallani niin vahvasti, kunnes syksyllä 2016 mulle todettiin paniikkihäiriö. Ette voi uskoakaan, kuinka huojentunut mä olin sen jälkeen kun lääkäri sanoi sen viimein ääneen. Mun monien vuosien oudoilla reaktioilla ja paniikkitiloilla oli viimein selitys. Joidenkin mielestä se voisi olla hyvinkin yksinkertaista tulkita, mutta mä olen ravannut eri lääkäreillä ja psykologeilla vuosia ilman, että kukaan sanoo mistä kaikki tää johtuu.

Ilmeisesti täyspäiväisesti työelämään siirtyminen oli mulle niin suuri elämänmuutos, että se vahvisti mun paniikkihäiriötä ja pahensi oireita. Mua jännitti joka aamu mennä töihin. Lisäksi mä aloin tärisemään ja panikoimaan, jos olin menossa esimerkiksi eri aikaan salille kun normaalisti. En pysty oikeastaan vieläkään tapaamaan uusia ihmisiä tai sellasia tyyppejä, jotka tunnen mutten ole nähnyt hetkeen, koska mua alkaa oksettaa. Ahdistun sellaisissa paikoissa ja tiloissa, missä koen olevani jumissa. Siitä syystä oonkin viettänyt tossa loppuvuodesta hyvin paljon aikaa kotona omissa oloissani. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa lääkityksen turvin oon alkanut palaamaan niihin omiin rutiineihini, kuten salilla käymiseen. Oon koittanut vähitellen totuttautua taas isoihin ihmismassoihin, käymään ravintoloissa syömässä ja muutenkin uusissa paikoissa. Seuraavana tavoitteena mulla on käydä yksin leffassa ja täyttämässä mun elokuussa otettu tatuointi.

Halusin puhua tästä siksi, koska mä oikeasti luulin, ettei muilla ole tämmöisiä oireita. Monet ihmiset mun ympärillä ihmetteli aina ääneen, kuinka outo mä olen ja kuinka tässä ei ole mitään järkeä. Semmoiset puheet alkaa väkisinkin menemään tonne omaan ajatusmaailmaankin kun niitä kuuntelee muutaman vuoden putkeen. Mä tiedän, ettei kukaan muu voinut ymmärtää tätä, sillä enhän mä itsekään ymmärtänyt. Loppusyksystä kuulin muutamalla muulla ihmisellä olevan vastaavia ongelmia, mikä helpotti mun oloa huomattavasti. Yhteistä meillä oli se, että kaikki meistä ajatteli olevansa näiden oireiden kanssa yksin.

Ja kyllä, mä olen normaalisti hyvin avoin ja sosiaalinen persoona sekä viihdyn ihmisten parissa. Ehkä sekin vaikuttaa siihen, ettei ihmiset aina osaa käsittää sitä, että jotkin tietyt tilanteet saattaa yhtäkkiä ollakin mulle todella vaikeita. Se mukavuusalueen raja on niin huomaamaton, että sitä on vaikeaa selittää. En aina itsekään muista missä se menee, kunnes kroppa ja mieli muistuttaa siitä.

Mä olen hyväksynyt itseni tällaisena. Oon ehkä hieman erilainen, mutta se ei tee musta yhtään huonompaa. Koitan tänä vuonna lähteä työstämään tätä paniikkia ja siedättää itseäni erilaisissa tilanteissa. Mulla on asiat paremmin nyt kuin pitkiin aikoihin. Mä olen niin onnellinen just omana itsenäni.

PS. Tämä teksti on ollut mulla luonnoksissa jo hetken aikaa, sillä en uskaltanut julkaista sitä. Sosiaalinen media osaa välillä olla niin raaka, etten oikein tiennyt millaista vastaanottoa odottaa. Tänään kuitenkin keskustelin ruokapöydässä työkavereiden kanssa mm. juuri mun paniikkikohtauksista ja ihanat tsemppikommentit toimi hyvänä rohkaisuna tässäkin asiassa.

In autumn 2016 I was diagnosed with panic disorder. I’m actually a really open and social person, and like to be around other people. In some situations I just simply panic. The panic attacks aren’t always similar or predictable, which makes it difficult for me to do some things. I think that it’s important to talk about these things, because I didn’t know anyone with similar problems before. I just felt alone and weird, because people didn’t understand what I was going through.

Now I’ve started to work on my panic attacks slowly but surely. I know that I might be different, but it doesn’t make me any less of a person. I’m feeling better than in a long time. I’m happy just being me.

3 thoughts on “Life with panic disorder

  1. Hyvä postaus! Mukavaa, että uskalsit julkaista tän. Mielestäni kaikkien kynnelle kykenevien mielenterveysongelmien/mielialahäiriöiden ja sen semmoisten kanssa painiskelevien ihmisten olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä puhua avoimesti asiasta, koska edelleenkin tulee vähän väliä vastaan ihan outoja ennakkoasenteita ja tosi vanhanaikaisia käsityksiä siitä, minkälaisia ns. hullut ihmiset (tai siis nykytermein “mt-tapaukset”) ovat, enkä ukso, että siitä päästään mihinkään, elleivät yhä useammat “ihan normaalit ihmiset” tule ulos kaapista “mt-ongelmiensa” kanssa. Siksi olen itsekin päättänyt olla mahdollisimman avoin oman burnout-masennus-ahdistuneisuushäiriö-syömishäiriöni kanssa.

    Like

    1. Oon täysin samaa mieltä. Ihmisiä luokitellaan liian äkkiä tiettyyn lokeroon ja sen takia halusinkin puhua tästä. En välttämättä edusta sitä normaalikäsitystä mielenterveydellisien ongelmien kanssa painivasta ihmistyypistä, mutta sehän se juttu tässä onkin. Koskaan ei voi tietää, mitä ihmiset käy läpi. Etenkään kun niistä ei puhuta ääneen.

      Like

      1. Juu, nimenomaan. Se normaalikäsitys varmaan onkin syntynyt siitä, minkälaisia on ne henkilöt, jotka ei enää pysty “esittämään” “ihan normaalia”, joten harva ajattelee, että näennäisen “normaali” ihminen saattaa myös olla vaikkapa paniikkihäiriöinen tai masentunut tms.

        Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s