Friend-adventure

Friend-adventure

♥ Nukuin tänään puoli tuntia tavallista pidempään ja se oli ihan luksusta!
♥ Söin töissä lounaaksi aivan super hyvää jauhelihakastiketta sekä neljä kuukautta sitten vanhentuneita nuudeleita. Oon silti elossa.
♥ Huomasin, että mun teiniangstivuosien lempparein bändi tulee esiintymään Provinssiin. Nyt on enemmän kuin pakko lähteä sinne!DSC_3238DSC_3192♥ Viikonloppu alkaa ihan just ja saan taas nukkua vähän pidempään. Musta on kuoriutunut joku ihmeen nukkujaihminen ihan yhtäkkiä.
♥ Vietin aivan huippukivan illan ihanan Susun kanssa löhöillen, juoruillen, metsässä kuvaillen ja ruokashoppaillen.
♥ Jouduin odottamaan kotioven avausta vaan 15 minuuttia, kun olin taas vaihteeksi unohtanut avaimet kotiin.
♥ Innostuin myös siinä ovenavaajaa odotellessa snäppäämään. Tuliskohan tästä tapa? No katsotaan, käykää seuraamassa @tyttimyohanenDSC_3264DSC_3228DSC_3237♥ I slept half an hour later than normally. It was such a luxury!
♥ I ate delicious minced meat sauce and four months old noodles for lunch. I’m still alive though.
♥ I noticed that my favorite band from my teenage years is going to perform at Provinssi. Now I seriously need to go there!
♥ Weekend is almost here and then I get to sleep a little more and little longer. Nowadays I could just sleep all day long.
♥ I had such a great time today with my best friend by chilling, gossiping, taking photos in the woods and buying groceries.
♥ I had to wait only 15 minutes for the lock company to come open my front door. I managed to forget my keys at home AGAIN.
♥ I got excited about Snapchat while waiting the lock guy. Let’s see if it lasts. Go add me @tyttimyohanen

Planning my career

Planning my career

Vitsi kuinka ihanaa olikaan tänään aamulla herätessä tajuta, että on sunnuntai! Nukuin pitkään, katselin kivoja asuntoja netistä ja naureskelin YouTube-videoille. Keskiviikkona alkanut migreeni alkaa viimein näyttää merkkejä hiipumisesta ja toivottavasti huomenna voin herätä migivapaaseen päivään.

En voi käsittää, että ensi viikolla ollaan jo huhtikuun puolella. Kesähän on melkein jo täällä! Mulla on tällä hetkellä päällä jälleen kova suunnitteluvaihe ja tällä kertaa mietinnän alla on ensi syksy. Nykyinen työsoppari päättyy heinäkuussa ja oon alkanut pikkuhiljaa miettimään, mitä tekisin sen jälkeen. Koittaisinko saada jatkoa nykyisellä työpaikallani, lähteä kohti aivan uusia työhaasteita vai kenties palata opiskelujen pariin?

Mä olen ihminen, joka ei oikein tykkää jättää mitään sattuman varaan, joten mulla onkin suunnitelmia jo kaikkien noiden äsken mainittujen varalle. Nykyinen työni viestinnän ja markkinoinnin parissa on enemmän kuin ihana. Jos uusi työ on se mihin lähden tähtäämään niin toivon, että löydän töitä samalta alalta. Opinnoissa puolestaan haluaisin laajentaa osaamistani vielä enemmän visuaalisempaan suuntaan joko kokonaisen tutkinnon muodossa tai yksittäisillä kursseilla. Mielenkiinnolla odotan, mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta käy toteen sitten ensi syksynä!

It felt so good to wake up today! I slept in, browsed cute apartments and watched some funny YouTube-videos. I’ve had a really bad migraine since Wednesday and it’s finally starting to ease up. I hope that I can wake up tomorrow without any head ache. 

I can’t believe that it will be April next week. Summer is almost here! I’m currently planning for the upcoming fall. I have a contract for my current job until July and I’ve been wondering what to do after that. Should I try to get an extension, find a new job or maybe start studying again?

I am a person who doesn’t like to leave anything by chance. That’s why I already have plans for all those things mentioned before. My current job in marketing and communication is beyond interesting. If I need to find a new job after the summer I hope it will be in the same field. If I will go back to studying, I want to develop my visual skills even more. It could be done with a whole degree or individual courses. I’m so excited to see which of these options will be happening next fall!

Sweet dreams

Sweet dreams

Kodista on tullut mulle enemmän kuin tärkeä paikka ja oon oppinut arvostamaan omaa kotia aivan uudella tavalla. Vietin remontin ohella melkein kaksi kuukautta matkalaukkuelämää, enkä oikein saanut tilaa rauhoittua. Nyt kun viimein vesivahinko on takana päin, niin en vois olla onnellisempi siitä, että mulla on omaa rauhaa jälleen. Voin kerätä tiskejä keittiön pöydälle niin paljon kuin huvittaa, olla siivoomatta jos en jaksa ja mikä parasta, mun ei tarvitse peittää sänkyä muovilla joka aamu.

My home has become more than important place for me, and I’ve learned to appreciate it on a whole new level. I lived out of my suitcases for almost two months during the renovation and didn’t really have a place for myself. Now that the water damage is finally behind me, I couldn’t be happier about my own space. I can collect as many dishes on my kitchen counter as I want and skip cleaning if I don’t feel like it. The best thing is that I don’t have to cover my bed with plastic every single morning.

DSC_31482

DSC_3157

Remontin aikana mä suunnittelin kovasti muuttavani, mutta totesin, että ehkä on parempi vielä odottaa sitä just täydellistä asuntoa. Sen jälkeen alkoikin sitten ihan överi sisustussuunnittelu. Omasta kämpästä oli saatava vielä entistäkin parempi, jotta sain karkotettua ikävät muistot.

Voisin sanoa, että onnistuin mun tavoitteessa paremmin kuin hyvin. Parin kuukauden odottelu ja suunnittelu tuotti todellakin tuloksia ja nyt tää on ihana. Sain rajattua hyllyllä erillisen nukkumanurkkauksen, jotta heti aamulla ei tarvitse katsella sitä tiskivuorta. Innostuin myös noista taulukoukuista, joista ei tule reikiä seiniin ja ripustin kunnon valoshown mun sängyn päälle. Kyllä tuolla nyt kelpaa löhöillä ja nukkua. Ihmekös päikkärit kuulostaa niin hyvältä idealta joka päivä!

During the renovation I was planning on moving, but ended up ditching that idea and wait for the perfect apartment. After that I started a crazy decorating process. I had to make this apartment look even better than before, so I can get rid of the bad memories.

I could say that I achieved my goal quite well. After two months of waiting and planning was totally worth it and now my home is so adorable! I divided a small sleeping space for me with a shelf, so I don’t have to look a pile of dishes first thing in the morning. I also got excited about those picture hooks that don’t leave a mark on your wall and made a cool light wall above my bed. It really makes the space so cozy. No wonder I could take naps all day long!

Am I depressed?

Am I depressed?

Nyt luvassa on asiaa mielenterveysongelmista, joten jos asia ei sua innosta tai haluat olla ilkeä, niin skippaa suosiolla tämä postaus. Aion puhua hyvin suoraan ja toivon, että mua ei heitetä maahan sen takia.

Kuten viime viikolla Facebookissa kerroinkin, niin asiat eivät ole menneet ihan putkeen tässä lähiaikoina. Paniikkihäiriöön määrätty lääkeannos ei enää tehonnut ja oireet pahenivat. Uskaltauduin nostamaan annosta psykologin kehotuksesta, mutta eipä siitä tehoa tuntunut olevan. Muutamien viikkojen jossittelun ja asian pitkittämisen jälkeen raahauduin lääkäriin keskustelemaan asiasta. Paniikkihäiriödiagnoosi sai kaverikseen ahdistuneisuushäiriön ja kohtalaisen masennuksen. Etenkin toi jälkimmäinen oli mulle tosi kova kolaus, enkä hetkeen oikeen tiennyt miten suhtautua siihen. Koin itseni ehkä jotenkin aiempaa enemmän vialliseksi ja “virallisesti” mielenterveysongelmaiseksi.

Mä en voi vielä tässä kohtaa sanoa olevani sinut tän asian kanssa, vaikka siitä avoimesti puhunkin. Ehdin tottua ajatukseen elämästä paniikkihäiriön kanssa, mutta sitten pää heittikin lisää kapuloita rattaisiin. Mua nolottaa edelleen todella paljon kun saan paniikkikohtauksen ja sillä hetkellä avun pyytäminen tuntuu aivan mielettömän vaikealta. Mä pelkään kauheesti, että ihmiset pitää mua liian hankalana viettääkseen aikaa mun kanssa. Mä pelkään, että tää vaikuttaa vielä jonain päivänä mun työkykyyn tai antaa sen vaikutelman, että en ole tarpeeksi vahva työelämään. Toivon, ettei asiat kuitenkaan mene niin.

Aion puhua jatkossa huomattavasti enemmän mielenterveyteen liittyvistä asioista täällä blogin puolella ja tiedän, ettei se ole kaikkien juttu. Ymmärrän siis kyllä, jos jutut ei nappaa ja haluat siirtyä toiseen blogiin. Tämä on kuitenkin niin iso osa mun elämää tällä hetkellä ja opettelen elämään tavallaan uuden itseni kanssa. Kirjoittaminen on mulle tärkeä itseilmaisun tapa ja se auttaa mua näkemään asioita uudella tavalla. Toivon myös, että näistä teksteistä on apua jollekin muulle samassa tilanteessa olevalle.

Multa saa vapaasti kysyä aiheesta, mikäli jokin asia mietityttää. Pyrin vastaamaan mahdollisimman rehellisesti, mutta tietenkin sen mukaan mikä tuntuu itselle hyvältä.

The only thing more exhausting than having a mental illness is pretending like you don’t.

I’m going to keep this translation short this time. I’ve talked about having diagnosed with panic disorder. Not so long ago I got a few more things added to that list: anxiety disorder and moderate depression. Especially the last thing was really difficult for me to accept and realize. I’m kind of scared how things will go in the future – will people want to spend time with me or am I too difficult to hang out with? Is this going to affect on my capability to work? I hope not. 

In the future I will talk more about my mental issues. I know that’s not what everyone wants to read about, so I understand if this blog is not for you anymore. But I hope it will help me and others in this situation. If you have any questions for me about this subject, feel free to ask. I will try to answer as honestly as possible but within my own limits. 

Kuva/Photo: Janinarita Photo