Kun levottomuus valtaa mielen

Ne jotka tuntee mua vähääkään, tietää varmasti kuinka paljon mä tykkään suunnitella asioita. Itseasiassa siinä ei varmaan enää ole edes mitään tekemistä tykkäämisen kanssa, sillä se on lähinnä pakonomainen tarve ja tapa. Viikonloppuna mä tajusin, että siihen on nyt pakko laittaa stoppi.

Mulla on jo teinivuosista asti ollut jonkin asteisia mielenterveysongelmia ja haasteita jaksamisen kanssa. Viime syksynä työterveyslääkäri diagnosoi mulle paniikkihäiriön, johon keväällä sitten lisättiin vielä ahdistuneisuushäiriö ja kohtalainen masennus. Nyt kesällä psykologi ehdotteli sitten ADHD:ta. Eli vieläkään ei ole täyttä varmuutta siitä, mikä tätä päätä vaivaa ja miten sitä voitaisiin hoitaa.

Mä olen jo ehtinyt tottumaan siihen ajatukseen, että jotain on vialla. Oikeastaan mielummin kyllä sanon, että jotain on erilailla kuin monilla muilla.

Viimeisen muutaman viikon aikana mulla on ollut todella paljon hankaluuksia perus arjen kanssa. Rauhoittavia on syöty enemmän kuin tarpeeksi ja välillä täytyy miettiä, että miten se auto käynnistyykään. Viikon aikana mieli saattaa mennä niin paljon ylikierroksilla, ettei sitä pysy enää itsekään perässä. Yhtenä päivänä olen aivan liian ylienerginen ja hyvällä tuulella, seuraavana itketään kun en jaksa. Joskus tulee syötyä tasaisesti koko päivän rauhoittavia, että levottomuus pysyisi poissa ja pystyy keskittymään edes hieman paremmin. Välillä nukun yli kymmenen tunnin yöunia, mutta sekään ei tunnu riittävän. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

DSC_3211.jpgViikonloppuna mulla iski taas totaalinen seinä vastaan, kun tuntui, että noin 80 % ajasta kaikki on ihan sekavaa. Mistään ajatuksista ei saanut enää kiinni. Pakkasin reppuun lääkkeet ja hammasharjan ja suuntasin äitille. Irtauduin hyvin pitkälti somesta ja puhelimesta muutenkin, ja vietin aikaa perheen ja koiravauvan kanssa. Oltiin ulkona, lenkkeiltiin ja saunottiin. Ai vitsit, kuinka hyvää se tekikään!

Sunnuntaina illalla tein päätöksen, että tästä lähtien pyrin elämään mahdollisimman paljon hetkessä. Suunnittelen asioita korkeintaan parin päivän päähän ja nekin sillä varauksella, että jos kroppa tai mieli pettää, niin asiat voi perua. Teen vain sellaisia juttuja, mitkä tuntuu hyvältä just sillä hetkellä. Mun on nyt pakko olla hieman itsekäs ja keskittyä siihen, mitä mä tarvitsen. Päiviä ei tarvitse täyttää ääriään myöten täyteen, vaan on ihan ok töiden jälkeen tulla kotiin ja hypätä suoraan kuumaan suihkuun.

Päätin myös, että haluan irtautua mun puhelimesta ja somesta enemmän. Jos kaikki se vaan tuntuu yksinkertaisesti liian raskaalta, niin laitan puhelimen äänettömälle nurkkaan. Tästä syystä mua ei välttämättä saa seuraavaan muutamaan hetkeen aina heti kiinni. Jos en siis vastaa, niin tiedätte, että tarvitsen omaa aikaa ja tilaa rauhoittua. Vastaan kyllä, kun tulee taas sopiva hetki.

Ihanaa, jos jaksoitte lukea loppuun asti ♥ Nyt mä syön kaksi överisti juustolla kuorrutettua leipää ja käyn nukkumaan. Öitä!

 

2 thoughts on “Kun levottomuus valtaa mielen

  1. Mitä ihmettä? Tytti, mikään lääke ei auta. Ei ole luonnollista, että luonnollista ihmistä korjataan epäluonnollisilla aineilla. Lopeta lääkkeet tai tutki miten ne vaikuttavat sinuun. Pahimmassa tapauksessa masennuslääkkeet muuttavat pysyvästi aivojen verenkiertoa ja SULATTAVAT aivomassaa. Tätä tekee esimerkiksi uni- ja masennuslääkkeeksi tarkoitettu Ketipinor. En halua pelotella, mutta peruslogiikalla voi päätellä tämän. Lääkärit tekevät lääkefirmojen kanssa sopimuksia provikkapalkkaisesti eli saavat sitä enemmän rahaa, mitä enemmän saavat myytyä lääkkeitä. Kuulostaako järkevältä? Ei. Se on bisnestä.
    Tee itsellesi palvelus ja ota sairaslomaa. Ole kotona, lenkkeile, käy kahvilla. Olet nuori ja etsit itseäsi, on normaalia pelätä ajatuksiaan ja stressata. Älä yliajattele jokaista liikettäsi ja diagnosoi, että kaikkeen tarvii olla joku vikana.
    Mieti vaikka äitiäsi, mummoasi, ketä vaan. Kyllä heitäkin nuorena ahdisti, mutta sitä ei korjattu lääkkeillä vaan normaalilla kanssakäymisellä ja ajan kanssa. Uudet asiat ja elämäntilanteet pelottavat, mutta anna vain ajan viedä.
    Voisin keskustella tästä aiheesta kanssasi vaikka kuinka paljon, mutta älä tuhoa itseäsi kemikaaleilla. Kadut varmasti myöhemmin!
    ❤ paljon tsemppiä, keskity onnellisuuteen!

    Like

    1. Lääkärin ohjeilla mennään ja katsellaan miten jatketaan tulevaisuudessa 🙂 Tällä hetkellä lääkkeet ei ole mullakaan tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi, vaan ne ovat tukena tässä prosessissa vaikeimman yli. Kaikille löytyy varmasti omat sopivat ratkaisut 🙂

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s