5 helpotusta paniikkikohtaukseen

Viimeisen parin viikon aikana oon ollut aika ahdistunut ja saanut useita eri tyyppisiä paniikkikohtauksia. Tästä johtuen oonkin kiinnittänyt huomiota omaan käytökseeni kyseisten tuntemusten ilmaantuessa. Niissä korostuivat erityisesti viisi tiettyä asiaa, jotka teen tilanteesta riippuen.

Nämä viisi asiaa ovat siis sellaisia lääkkeettömiä vaihtoehtoja, joita pyrin tekemään ja osittain teen jopa automaattisesti. On myös tilanteita, jolloin mun on pakko ottaa joko puolikas tai kokonainen lääke, jotta pääsen pahimmasta yli. Jokainen ihminen on tietenkin erilainen, mutta nämä asiat ovat toimineet mulla. Jos sieltä löytyy kanssapanikoijia, niin olisi kiva kuulla teidän vinkkejä tuolla kommenteissa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1. Kuuntelen rauhoittavaa musiikkia. Mulla on Spotifyssa muutamia listoja, joita kuuntelen erityisesti silloin kun pitää saada mieli rauhoittumaan.

2. Pyrin olemaan yksin. Kohtauksen yllättäessä pyrin yleensä välttelemään muiden ihmisten lähellä olemista, sillä mulle tulee siitä todella kiusallinen olo. Saan tasaisin väliajoin lieviä kohtauksia julkisilla paikoilla, kuten esimerkiksi töissä tai ruokakaupassa. Se ei välttämättä näy kovinkaan helposti ulospäin, mutta niinä hetkinä kommunikointi on mulle todella vaikeaa. Joten silloin olen kokenut parhaaksi laittaa kuulokkeet päähän ja vetäytyä omiin oloihini mahdollisimman nopeasti.

3. Soitan äitille. Mun äiti on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja onkin juuri siitä syystä aika täydellinen juttukaveri ahdistavissa tilanteissa. Jo muutaman minuutin puhelu saattaa olla tiettyinä hetkinä just se, mitä mä tarvitsen.

4. Otan kuuman suihkun lähes pimeässä kylppärissä. Mä en erityisemmin pidä pimeästä, mutta jostain syystä suihkussa käyminen mahdollisimman pimeässä rauhoittaa mua. Jos siis kotona alkaa kroppa tai mieli käymään ylikierroksilla, niin suuntaan yleensä ensimmäisenä pimeään suihkuun.

5. Käyn nukkumaan. Välillä on hetkiä, jolloin yksinkertaisesti mikään ei auta. Silloin oon kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi vain käydä nukkumaan. Toki se nukahtaminen ei tapahdu aina ihan silmänräpäyksessä, mutta annan itselleni kuitenkin mahdollisuuden siihen. Oon kohtauksen jälkeen muutenkin hyvin väsynyt, joten useimmiten se uni tulee hyvinkin nopeasti kun olo alkaa helpottamaan.

These are the five things I do whenever I get a panic attack. Of course there are times that they don’t work or I need to take medication, but I still use these very often.

1. Listen to calm and relaxing music.

2. Try to be alone as quickly as possible. For example in public places I feel really awkward, so I’ll just try to get to somewhere I can be by myself. 

3. Call my mom. She is so calm and just a few minutes on the phone with her can change a lot.

4. Take a hot shower in the dark. I don’t really like being in dark usually, but for some reason a shower in a dark bathroom helps to calm me down.

5. Go to sleep. 

 

Rentouttava viikon alku

Rentouttava viikon alku

Ihanaa maanantaita kaikille! Mä ajattelin nyt jakaa näin uuden viikon kunniaksi mun kaksi ehdotonta suosikkia rentoutumiseen. YouTube on näitä pullollaan ja sieltä löytyy varmasti jotain jokaiselle. Oon jo monta vuotta käynyt kuuntelemassa sieltä erilaisia meditaatio- ja rentoutumisharjoituksia, mutta mikään ei ole vielä tähän mennessä toiminut yhtä hyvin kuin nämä kaksi. Viimeiset pari viikkoa oon koittanut kuunnella näitä 3-5 kertaa viikossa ja voin kyllä sanoa huomanneeni eron. Koen oloni huomattavasti rennommaksi ja pystyn keskittymään paremmin asioihin.

Nämä reilu parikymmentä minuuttia kestävät videot on sulautuneet mun arkirutiineihin niin näppärästi. Töiden jälkeen en malttaisi odottaa, että pääsen kotiin nollaamaan ajatukset ja tekemään sen jälkeen jotain aivan muuta. Mulle paras hetki rentoutumiseen on yleensä tilanteesta riippuen joko heti töiden jälkeen tai juuri ennen nukkumaanmenoa.

Normipäivinä nautin siitä, että pääsen töiden jälkeen niin sanotusti puhdistamaan mun ajatukset ja tekemään tilaa kaikille vapaa-ajan jutuille. Rentoutumisharjoitukset toimii siinä sellaisena muurina, että työt eivät jää liikaa stressaamaan enää vapaa-ajan puolelle.

Toisinaan mulla on sellaisia ylivilkkaita päiviä, jolloin en pysty rauhoittumaan millään ja päivällä rentoutuminen saattaa mennä täysin päin mäntyä. Nää on niitä päiviä, kun laitan puhelimen äänettömälle, katson hetken jotain sarjaa ja menen hyvin aikaisin nukkumaan. Kuulostaa ehkä hassulta, että sillon kun käyn ylikierroksilla, niin pystyisin muka helposti nukkumaan. Jostain syystä kuitenkin niinä hetkinä uni on ainut, mikä auttaa. Koitan ennen nukkumaanmenoa kuunnella kerran toisen näistä rentoutumispätkistä ja sen jälkeen vain käyn suosiolla nukkumaan. Aina rentoutuminen ei tuolloinkaan onnistu, mutta toisinaan se auttaa. Ja siihen päälle kun laittaa sellaiset 10-12 tunnin unet, niin pääkin alkaa seuraavana aamuna tuntumaan taas hieman normaalimmalta.

Mä suosittelen rentoutumisharjoituksia ihan kaikille! Siitä tulee yksinkertaisesti niin hyvä olo, että miksi ei kannattaisi kokeilla. Jos teillä on jotain omia suosikkeja rentoutumiseen, niin kertokaa ihmeessä mullekin! 


Here are two of my favorite guided hypnosis videos for relaxation. Try them out if you want and share your favorites with me!

Kun levottomuus valtaa mielen

Kun levottomuus valtaa mielen

Ne jotka tuntee mua vähääkään, tietää varmasti kuinka paljon mä tykkään suunnitella asioita. Itseasiassa siinä ei varmaan enää ole edes mitään tekemistä tykkäämisen kanssa, sillä se on lähinnä pakonomainen tarve ja tapa. Viikonloppuna mä tajusin, että siihen on nyt pakko laittaa stoppi.

Mulla on jo teinivuosista asti ollut jonkin asteisia mielenterveysongelmia ja haasteita jaksamisen kanssa. Viime syksynä työterveyslääkäri diagnosoi mulle paniikkihäiriön, johon keväällä sitten lisättiin vielä ahdistuneisuushäiriö ja kohtalainen masennus. Nyt kesällä psykologi ehdotteli sitten ADHD:ta. Eli vieläkään ei ole täyttä varmuutta siitä, mikä tätä päätä vaivaa ja miten sitä voitaisiin hoitaa.

Mä olen jo ehtinyt tottumaan siihen ajatukseen, että jotain on vialla. Oikeastaan mielummin kyllä sanon, että jotain on erilailla kuin monilla muilla.

Viimeisen muutaman viikon aikana mulla on ollut todella paljon hankaluuksia perus arjen kanssa. Rauhoittavia on syöty enemmän kuin tarpeeksi ja välillä täytyy miettiä, että miten se auto käynnistyykään. Viikon aikana mieli saattaa mennä niin paljon ylikierroksilla, ettei sitä pysy enää itsekään perässä. Yhtenä päivänä olen aivan liian ylienerginen ja hyvällä tuulella, seuraavana itketään kun en jaksa. Joskus tulee syötyä tasaisesti koko päivän rauhoittavia, että levottomuus pysyisi poissa ja pystyy keskittymään edes hieman paremmin. Välillä nukun yli kymmenen tunnin yöunia, mutta sekään ei tunnu riittävän. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

DSC_3211.jpgViikonloppuna mulla iski taas totaalinen seinä vastaan, kun tuntui, että noin 80 % ajasta kaikki on ihan sekavaa. Mistään ajatuksista ei saanut enää kiinni. Pakkasin reppuun lääkkeet ja hammasharjan ja suuntasin äitille. Irtauduin hyvin pitkälti somesta ja puhelimesta muutenkin, ja vietin aikaa perheen ja koiravauvan kanssa. Oltiin ulkona, lenkkeiltiin ja saunottiin. Ai vitsit, kuinka hyvää se tekikään!

Sunnuntaina illalla tein päätöksen, että tästä lähtien pyrin elämään mahdollisimman paljon hetkessä. Suunnittelen asioita korkeintaan parin päivän päähän ja nekin sillä varauksella, että jos kroppa tai mieli pettää, niin asiat voi perua. Teen vain sellaisia juttuja, mitkä tuntuu hyvältä just sillä hetkellä. Mun on nyt pakko olla hieman itsekäs ja keskittyä siihen, mitä mä tarvitsen. Päiviä ei tarvitse täyttää ääriään myöten täyteen, vaan on ihan ok töiden jälkeen tulla kotiin ja hypätä suoraan kuumaan suihkuun.

Päätin myös, että haluan irtautua mun puhelimesta ja somesta enemmän. Jos kaikki se vaan tuntuu yksinkertaisesti liian raskaalta, niin laitan puhelimen äänettömälle nurkkaan. Tästä syystä mua ei välttämättä saa seuraavaan muutamaan hetkeen aina heti kiinni. Jos en siis vastaa, niin tiedätte, että tarvitsen omaa aikaa ja tilaa rauhoittua. Vastaan kyllä, kun tulee taas sopiva hetki.

Ihanaa, jos jaksoitte lukea loppuun asti ♥ Nyt mä syön kaksi överisti juustolla kuorrutettua leipää ja käyn nukkumaan. Öitä!

 

Sitä epätäydellistä elämää

Postauksen kirjoittaminen ei ole hetkeen tuntunut näin vaikealta. Oon tuijottanut tyhjää tekstikenttää tässä kohta 10 minuuttia keksimättä miten aloittaa. Ja sitten päädyin näinkin järkevään ratkaisuun. Ehkä siinä onkin syy, miksi oon hetken aikaa pysytellyt tahallisesti poissa täältä blogin puolelta. Suunnitteilla oli kivoja reissupostauksia, mutta ne saa nyt vielä vähän odottaa, sillä mun mieli tarvitsi hieman aikaa vaan olla. Ja koska en ole hetkeen kirjoittanut mitään, niin nyt on tarve oksentaa kaikki ulos, jotta pääsen aloittamaan tavallaan puhtaalta pöydältä. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Pari viikkoa sitten mun mieli ja kroppa otti takapakkia ja energiat loppui kuin seinään. En jaksanut tehdä mitään muuta kuin käydä töissä ja nukkua. Netflixistäkin valitsin sellaiset sarjat katsottavaksi, joissa ei tarvinnut keskittyä juoneen. Viikonloppuisin oli kivoja suunnitelmia, joten koitin kerätä viimeisetkin energianrippeet ja suoriutua niistä. Nimenomaan suoriutua siitä vapaa-ajasta.

Jossain kohtaa tuntui, että seinä tuli ihan totaalisesti vastaan. Olin yksinkertaisesti vaan niin väsynyt, että halusin vaan itkeä. En jaksanut siivota tai tehdä ruokaa. Joillekin sellainen kahden viikon aikaansaamattomuus ja uupumus saattaa olla täysin normaalia, mutta mä säikähdin. Kysyin neuvoja eräässä keskusteluryhmässä, joka on aiemmin osoittautunut hyväksi paikaksi puhua asioista. Tällä kertaa 10 minuutin kuluttua vastauksena tulikin vähättelevä ja negatiivinen vastaus. Otin sen todella kovaa itseeni ja poistin viestini heti. En oikein tiennyt miten päin olla. En yksinkertaisesti jaksanut edes selittää kenellekään tätä väsymyksen määrää. Enkä oikein osannutkaan, ainakaan kuulostamatta siltä, että vain valitan kaikesta mahdollisesta. Joten menin suihkuun, itkin ja kävin nukkumaan. Nukuin 11 tuntia ja aamulla oli vähän parempi olo.

Vielä tänäänkään mulla ei ole selkeää vastausta sille, miksi olin niin väsynyt kaksi viikkoa putkeen. Nyt mä oon tässä noin viikon ajan asettanut itselleni aina yhden tai kaksi tavoitetta päivää varten. Niiden jälkeen sallin itselleni luvan mennä aikaisin nukkumaan. Ja jos jotain jää tekemättä, niin maailma ei lopu siihen. Tai sitä ainakin yritän hokea itselleni. Mun energiatasot ei edelleenkään ole huipussaan, mutta ainakin korkeammalla kuin pari viikkoa sitten.

En tiedä oliko tässä tekstissä mitään järkeä, mutta musta vaan tuntui, etten pysty jatkamaan normaalia bloggaamista ennen kuin saan purettua pari viime viikkoa sanoiksi. Oli ne sitten kuinka epämääräisiä tahansa. Ja ei, nyt mun ei ollut tarkoitus valittaa. Halusin vaan kertoa miksi olin poissa.

Jotkut teistä ehkä ihmettelee, että miksi mä avaudun tämmöisistä asioista täällä julkisesti. Mä kerron tästä sen takia, koska sanoin aiemmin kertovani myös niistä mun mielen heikommista puolista täällä. Mun jokainen päivä ei todellakaan ole täydellinen, joskus hyvin kaukanakin siitä. Mutta mä en myöskään halua kadota kiven alle vaan sen takia, että jonkun mielestä somen ja blogimaailman pitäisi antaa ihmisestä sellainen siloteltu ja täydellinen mielikuva. Mä en ole sellainen, en todellakaan. Ja koska tämä on mun blogi, niin täällä puhutaan asioista mun tavalla.

Nyt mä käyn nukkumaan, jotta jaksan huomenna pakata lisää banaanilaatikoita. Luit oikein, mä muutan! Mutta siitä lisää myöhemmin. Hyvää yötä